perjantai 8. tammikuuta 2010

Toisten ihmisten auttamisesta

Aidointa suomalaisuutta ei ole sauna, sisu, järvimaisema tai mikään muukaan kansallisromantiikkaan vähäänkään viittaava asia. Aidointa suomalaisuutta on se, ettei viitsi/halua/uskalla avata suutansa tuntemattomille henkilöille mistään hengenvaarattomista asioista. Hauskimpia - tragikoomisimpia - tilanteita saa yleensä olla paikan päällä todistamassa esimerkiksi erinäisissä odotustiloissa ja julkisessa liikenteessä. Tuppisuuna.

Varmasti monelle tuttu skenaario: Täpötäydessä linja-autossa ikkunapaikalla istuessa viereinen kanssamatkustaja jää pois kyydistä. Samalta pysäkiltä linja-auton kyytiin nousee useampi ihminen. Itse ei ole jäämässä seuraavalla pysäkillä, mutta sitä seuraavalla kylläkin. Kohteliasta olisi kai antaa se oma ikkunapaikka jollekulle linja-autoon nousseelle jo tässä vaiheessa.

Minulle on aivan sama miten edellämainitun tapaisessa tilanteessa toimii; en tuomitse, korkeintaan arvostelen kovasanaisesti. Mutta auta armias jos viereen on istuutumassa ylipainoinen henkilö, jonka päästää lopulliselle paikalleen vähimmällä mahdollisella liikunnan määrällä. Toisaalta lisäpisteitä saa kun pistää läskin liikkumaan vähän ylimääräistä. Parhaimmat ehdotukset palkitaan.

Näin lopuksi syvimmät pahoitteluni: alustus oli mielikuvitukseton. Lupaan skarpata ensi kerralla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti