Minulla on eräs harrastus, jota harrastan mielelläni viikonloppuisin kun minulla ei ole muuta tekemistä. Juon lasillisen tai kaksi viskiä ja lähden keskustaan päin reilusti puolenyön jälkeen. Ihmisten kansoittaman keskustan laitamilla valitsen itselleni sopivan yksinäisen uhrin (naispuolisen, mieluiten päihtyneen), jota alan seurata. Pyrin aina seuraamaan uhriani kotiovelle saakka. Aina silloin tällöin uhri kuitenkin saa vihiä aikeistani ja pistää juoksuksi. Lopetan seuraamisen oitis mikäli näin tapahtuu.
Naisten seuraaminen on mitä jännittävin harrastus! Optimaalisen välimatkan ylläpitäminen useiden kilometrien ajan on tarkkuutta vaatiivaa puuhaa. Mitä jos nainen pysähtyy yhtäkkiä? Joskus sitä tekee itse alokasmaisia arviointivirheitä valitessaan uhriansa: nainen kävelee bussipysäkille tai kääntyykin kohti vilkkaampia kaupunginosia.
Parhaimmat hetket harrastuksen parissa ovat niitä, kun uhrin käyttäytyminen heijastaa hänen ajatuksiaan. Olen empiirisesti havainnut, että noin 80 % seuraamistilanteeseen joutuneista naisista käyttäytyy seuraavalla tavalla:
1) Havainto ja epäily. Nainen havaitsee ensimmäistä kertaa, että seuraaja on todellakin seurannut häntä jo jonkin aikaa. Hän epäilee (tai pikemminkin haluaa uskoa) ettei kyseessä ole muuta kuin sattumaa. Useimmat kuitenkin aloittavat tässä vaiheessa olan yli vilkuilun.
2) Kokeilu. Nainen on jo hyvinkin varma, että häntä seurataan tahallaan. Hän kuitenkin haluaa varmistua asiasta ja päättäkin tehdä jotain räväkkää. Monet lisäävät vauhtiansa, kun taas jotkut vaihtavat yhtäkkiä suuntaa. Harvat uskaliaat hidastavat tai peräti pysähtyvät (useimmat näistä varmaan luulevat, että näin vetovoimainen kaveri haluaa yhdyntää heidän kanssan). Lasken myös matkapuhelimeen puhumisen tähän kategoriaan, jotta tutkimukseni tulos olisi mahdollisimman vakuuttava.
3) Purkautuminen. Koska mikään kohdan 2) metodeista ei pysäyty Seuraajaa, niin naisen on aloitettava radikaalit toiminnot, jotka yleensä ovat juokseminen tai poliisilla uhkailu. Seuraajan kannalta ikävin loppu on paprikasumuttimen käyttö.
Käytännössä aikaväli ensimmäisen ja kolmannen tapahtuman välillä voi vaihdella uhrista riippuen alle puolesta minuutista lähes puoleen tuntiin. Nämä kolme kohtaa seuraamistilanteessa ovat sekä mielenkiintoisimpia että haastavimpia tilanteita Seuraajan näkökulmasta katsottuna. Ja varmasti myös seuratun. Kuitenkin taitava Seuraaja selviää lähes tilanteesta kuin tilanteesta harjoittelun avulla.
(Koska en vielä päässyt oikein asian ytimeen, niin päätin pilkkoa kirjoitukseni kahteen osaan. Kenenkään aivokapasiteetti ei kuitenkaan ole rajaton.)
